Luonnontieteilijät ovat muuttaneet maailmaa ja koko maailmankuvaa. Tunnetuimmat kemistit ovat aikaansaaneet asioita, joihin nykyaikainen kemian opetus ja opiskelu perustuu. Tässä artikkelissa esittelemme tunnetuimmat kemistit ja heidän aikaansaannoksiaan.
Amedeo Avogardo
Pääosin 1800-luvun alkupuolella uraansa luonut, italialainen Amedeo Avogadro oli fyysikko, matemaatikko ja kemisti. Hänen tunnetuin aikaansaannoksensa oli Avogadron laki,joka liittyy kaasujen käyttäytymiseen.
Lain mukaan samassa paineessa ja lämpötilassa kaikki kaasut sisältävät saman ainemäärän eli yhtä monta molekyyliä tai hiukkasta.
Dmitri Mendelejev
Venäläinen Dmitri Mendelejev teki suurimman osan tutkimustyöstään 1800-luvun loppupuolella, ja hänet tunnetaan ennen kaikkea jaksollisen järjestelmän luojana. Jaksollisessa järjestelmässä alkuaineet on luokiteltu ominaisuuksiensa mukaisesti ryhmiin ja jaksoihin, ja sitä pidetään modernin kemian kulmakivenä.
Mendelejevin aikainen jaksollinen järjestelmä ei ollut mitenkään täydellinen, ja hän jättikin piirtämäänsä järjestelmään aukoja uusien alkuaineiden varalta. Mendelejev käytti luomaansa järjestelmäänsä myös alkuaineiden ominaisuuksien ennustamiseen.
Mendelejeviä pidetään yleisesti jaksollisen järjestelmän keksijänä, mutta hän ei suinkaan ollut ensimmäinen alkuaineita järjestänyt kemisti. Muuan Julius Lothar Meyer oli nimittäin luonut oman versionsa järjestelmästä jo ennen Mendelejeviä. Mendelejevin versio jaksollisesta järjestelmästä on kuitenkin nykyisessä tarkastelussa täydellisempi, sillä hän osasi jättää järjestelmään aukkoja juuri niihin kohtiin, johon myöhemmin löydettiin alkuaineet.
Louis Pasteur
Mendelejevin aikalainen, ranskalainen kemisti ja mikrobiologi Louis Pasteur työskenteli bakteerien ja rokotusten parissa. Hän kehitti maailman ensimmäisen rokotteen vesikauhua vastaan. Pasteur kehitti myös bakteereja tuhoavan lämpökäsittelyn, joka tunnetaan nykyään keksijänsä mukaan pastörointina. Menetelmää käytettiin aluksi lähinnä viinin säilymisajan pidentämiseen, mutta nykyään menetelmän suosituin sovelluskohde on maito.
Svante Arrhenius
Ruotsalainen fyysikko ja kemisti Svante Arrhenius oli ensimmäinen ruotsalainen Nobel-palkinnon saaja vuonna 1903. Palkinto myönnettiin ennen kaikkea Arrheniuksen dissosiaatiota koskevista teorioista. Wilhelm Ostwaldin ja Jacobus Henricus van’t Hoffin ohella Arrheniusta pidetään eräänä fysikaalisen kemian perustajista. Arrhenius tutki myös kasvihuoneilmiötä ja erityisesti vesihöyryn ja hiilidioksidin lämpösäteilyominaisuuksia.
Michael Faraday
Englantilainen fyysikko ja kemisti Michael Faraday keskittyi tutkijaurallaan sähkökemian ja sähkömagnetismin ilmiöihin. Faradayn saavutukseen luetaan yleisesti elektrolyysin ja sähkömagneettisen induktion keksiminen sekä sähkömoottoreiden kehittely. Kapasitanssin yksikkönä käytettävä faradi on nimetty tämän tutkijan mukaan. Faraday muistetaan erityisesti ahkerana ja yritteliäänä keksijänä. Hän teki paljon erilaisia kokeita ja piti myös tärkeänä tieteen popularisointia.
Marie Curie
Ranskalais-puolalainen Marie Curie oli alun perin fyysikko ja kemisti. Miehensä Pierre Curien kanssa hän löysi kaksi tärkeää radioaktiivista alkuainetta: radiumin ja poloniumin. Aviopari teki uraauurtavaa työtä radioaktiivisuuden tutkimuksen parissa, ja heille myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1903. Marie Curie sai myöhemmin vielä toisen Nobel-palkinnon kemiasta. Curie teki paljon työtä myös röntgenkuvausmenetelmien kehittämiseksi.
Linus Pauling
Yhdysvaltalaisen Linus Paulingin elämäntyö tieteen parissa sijoittui 1900-luvulle. Pauling oli koulutukseltaan kvanttikemisti ja biokemisti, ja hänen kirjoittamansa The Nature of the Chemical Bond on eräs kemian perusteoksista vielä nykypäivänäkin. Pauling palkittiin vuonna 1954 Nobelin palkinnolla kemiallisia sidoksia koskevasta tutkimuksestaan. Hänelle myönnettiin myöhemmin myös Nobelin rauhanpalkinto aktiivisesta kampanjoinnista ydinkokeita vastaan.
A. I. Virtanen
Suomalaisista kemisteistä tunnetuin on todennäköisesti 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut Artturi Ilmari Virtanen. Virtasen ylivoimaisesti tunnetuin keksintö on AIV-rehu, josta hänelle myönnettiin myös Nobelin kemianpalkinto vuonna 1945.
Virtanen teki pitkän uran Valion palveluksessa laboratoriotyössä. AIV-rehun keksimisen jälkeen hän perusti oman Biokemiallisen tutkimuslaitoksen, joka toimi hänen työpaikkanaan pitkään. Virtanen pyrki toiminnallaan edistämään myös kansanterveyttä, ja hän teki monia meijeritoimintaan liittyviä keksintöjä.
Nobel-palkinnon voittamisen jälkeen Virtanen osallistui aktiivisesti tiedepolitiikkaan, ja hänen ansiostaan 1950-luvulla luotiin monia tieteellisiä toimikuntia. Virtanen osallistui myös poliittiseen keskusteluun, joskin hänen kärkkäistä mielipiteistään eivät kaikki pitäneet.
Olli Ant-Wuorinen
Toinen merkittävä suomalainen kemisti oli Olli Ant-Wuorinen, joka tunnetaan erityisesti puun sokerointiin kehittämästä menetelmästään. Menetelmän avulla puuta voitiin käyttää moottorialkoholin raaka-aineena. Ant-Wuorinen työskenteli puu- ja paperikemian parissa vuosikymmeniä, ja hän toimi myös Teknillisen korkeakoulun eli nykyisen Aalto-yliopiston selluloosakemian dosenttina.
Ossian Aschan
Ossian Aschan vaikutti Helsingin yliopistossa professorina ja orgaanisen kemian tutkijana. Aschan tunnetaan erityisesti monipuolisesti orgaanisen kemian osaamisestaan, laajasta kirjallisesta tuotannostaan sekä laajasta, kansainvälisestä yhteistyöverkostostaan, jota hän hyödynsi myös tutkimustyössään. Aschanin varmasti tunnetuin oppilas oli Arttu Ilmari Virtanen, joka myöhemmin sai Nobelin palkinnon AIV-rehun kehittämisestä.