Ylioppilaskirjoitukset ovat tärkeä etappi opiskelu-uralla. Yleensä kirjoitukset suoritetaan kolmivuotisen lukiokoulutuksen päätteeksi ennen korkeakouluopintoihin hakeutumista, mutta nykyään kirjoitukset voi hajauttaa useamman vuoden ajalle, ja toisaalta korkeakouluopintoja voi suorittaa jo ennen ylioppilaaksi valmistumista.
Kemia kirjoituksissa ei ole mikään uusi asia, sillä luonnontieteillä on ollut kokeessa vahva rooli jo lähes vuosisadan ajan. Tämä artikkeli käsittelee kemiaa ylioppilaskirjoituksissa.
Ylioppilaskirjoitukset ennen ja nyt
Ylioppilaskirjoituksilla on verrattain pitkä historia, mutta reaalikoe otettiin käyttöön vasta vuonna 1921 säädetyn ylioppilastutkintoasetuksen jälkeen. Sitä ennen kirjoituksissa tehtiin vain kielten ja matematiikan kokeita. Asetuksesta vuoteen 2005 saakka oli käytössä niin sanottu vanha reaalikoe. Vanhassa reaalikokeessa kaikkia reaaliaineita testattiin yhdessä kokeessa, ja opiskelija sai itse valita, mihin kysymyksistä hän vastasi.
Vanhimmissa reaalikokeen versioissa oli kysymyksiä vain viidestä eri aineesta tai aineryhmästä: uskonnosta, psykologiasta ja filosofiasta, historiasta ja yhteiskuntaopista, fysiikasta ja kemiasta sekä biologiasta ja maantiedosta. Alun perin kokeessa oli yhteensä 30 kysymystä, ja myöhemmin ainejaon uudistuksen jälkeen jopa 60 kysymystä.
Kokelas sai itse valita vasta kokeessa, mihin kysymyksiin hän halusi vastata. Edes ainevalintaa ei siis tarvinnut tehdä etukäteen. Valinta tehtiin ainoastaan uskonnon kohdalla. Tehtävät pisteytettiin siten, että jokaisesta tehtävästä maksimipistemäärä oli 6. Erityisistä jokeritehtävistä maksimipistemäärä oli 9.
Uusi reaalikoe
Vanha koe oli käytössä vuoteen 2005 saakka. Uudessa, nykyäänkin käytössä olevassa reaalikokeessa kirjoitetaan vuorollaan vain yhden reaaliaineen koe kunakin reaalipäivänä. Näitä ainereaaleja kokelas voi kirjoittaa yhteensä kuusi. Kunakin tutkintokertana, syksyllä ja keväällä, reaalikoepäiviä järjestetään kaksi. Aineet on jaettu tyypillisten aineyhdistelmien mukaisesti siten, että esimerkiksi kemian ja fysiikan kokeet ovat eri päivinä. Samoin historia ja yhteiskuntaoppi sekä biologia ja maantiede on sijoitettu eri tutkintopäiville.
Nykyisin reaalikokeiden pisteytystapa ja toisaalta myös tehtävien määrä vaihtelee tutkintokerrasta toiseen. Tehtävät arvostellaan yleensä siten, että maksimipistemäärä kustakin tehtävästä on 20. Jokeritehtävistä voi saada jopa 30 pistettä. Nykyisen ainereaalin maksimipistemäärä on 120 pistettä. Perinteisten oppiainetta käsittelevien tehtävien lisäksi kokeessa on niin sanottuja oppiainerajat ylittäviä tehtäviä, joissa hyvin suoriutuminen edellyttää useampien aineiden osaamista.
Kemia kirjoituksissa
Kemian ylioppilaskoe perustuu lukion kemian kursseihin. Kursseja on tyypillisesti viisi, mutta viiden kurssin lisäksi kukin koulu voi tarjota koulukohtaisia soveltavia ja syventäviä kursseja.
Kemian ykköskurssilla kerrataan peruskoulussa opetettuja asioita ja syvennetään perustaitoja. Käsiteltäviä aiheita ovat esimerkiksi atomin rakenne, jaksollinen järjestelmä sekä kemiallisten sidosten luonne ja muodostuminen.
Kemian toisella lukiokurssilla keskitytään orgaaniseen kemiaan ja kemian peruslaskuihin. Tärkeitä sisältöjä ovat orgaanisten yhdisteiden nimeäminen, liuokset ja erilaiset analysointimenetelmät. Lukion kolmas kemian kurssi keskittyy kemiallisiin reaktioihin ja niihin liittyviin ilmiöihin. Kurssilla harjoitellaan muun muassa reaktioyhtälöitä, reaktiomekanismeja sekä kaasujen käyttäytymistä.
Neljäs kemian lukiokurssi on omistettu materiaaleille ja teknologialle. Kurssilla käsiteltäviä aiheita ovat esimerkiksi metallien kemia, erilaiset yhdisteet ja polymeerit. Ilmiöistä tutustutaan muun muassa hapettumis-pelkistymisreaktioihin ja sähkökemiaan. Viidennen kurssin aiheena ovat reaktiot ja tasapaino.
Kurssin tavoitteena on, että kurssin jälkeen opiskelija hallitsee kemialliseen tasapainoon liittyvät laskut, pH:n käsitteen sekä tasapainovakion käytön. Viiden valtakunnallisen kurssin lisäksi monet lukiot tarjoavat syventäviä kursseja, joiden aikana on mahdollista tutustua esimerkiksi kemian alan sovelluskohteisiin. Näiden paikallisten kurssien sisältöjä ei tarvitse hallita ylioppilaskokeessa, mutta niistä on hyötyä myös perusosaamisen vahvistamisessa.
Mikäli unelmasi on kemian opiskelu, valitse kaikki kurssit.
Ylioppilaskirjoitukset käytännössä
Nykyisessä reaalikokeessa on kunakin tutkintokertana kaksi reaalikoetta. Jos opiskelija haluaa suorittaa kemian kokeen, hän ei voi samalla tutkintokerralla suorittaa uskonnon, elämänkatsomustiedon, yhteiskuntaopin tai maantiedon kokeita. Kemian kokeessa tehtävien enimmäismäärä on 11, ja tehtävistä vastataan enintään seitsemään. Tehtäväkohtainen pistemäärä vaihtelee 15:n ja 30:n välillä, ja maksimipistemäärän 120 saavuttaminen edellyttää myös laajempiin tehtäviin vastaamista.
Ylioppilaskirjoituksissa sallitaan tietyt apuvälineet. Kemian, fysiikan ja maantieteen kokeissa saa käyttää ohjeiden mukaisia laskimia ja taulukkokirjoja. Muissa kokeissa näitä apuvälineitä ei sen sijaan sallita. Koetilanteessa käytettävät taulukkokirjat ja laskimet on jätettävä tarkistettavaksi viimeistään päivää ennen koetta. Tarkistuksessa katsotaan, ettei taulukkokirja tai laskin sisällä ylimääräisiä tietoja, joista voisi olla apua kokeen suorittamisessa.
Koesuoritukset tarkastaa ensin koulun oma aineenopettaja, ja sen jälkeen vielä ylioppilastutkintolautakuntaan kuuluva ko. aineen hallitseva sensori. Vastauksia arvioitaessa kiinnitetään erityisestä huomiota vastausten kypsyyteen.
Käytännössä kokelaan on siis vastauksessaan osoitettava kykynsä myös opittujen taitojen soveltamiseen ja tarkasteluun eri näkökulmista. Esitetyt väitteet on osattava perustella, ja mahdollisia aineistoja käytetään asianmukaisesti vastauksessa. Mahdolliset vastauksen sisältämät kaavat on esitettävä selkeästi, ja niiden käyttöä ko. tehtävän ratkaisemisessa on perusteltava. Arvioinnissa otetaan huomioon myös kokelaan kyky hallita kyseisen oppiaineen kielenkäyttö ja alakohtaiset konventiot.
Kemian kokeessa taulukkokirjan lisäksi ovat toistaiseksi sallittuja kaikenlaiset funktio-, graafiset ja symboliset laskimet. Jos ratkaisu tehdään laskimella, myös toisen asteen yhtälön voi ratkaista laskimella. Tällöin vastaukseen ei tarvitse merkitä erikseen lukuarvojen sijoittamista.
Viime vuosina ylioppilaskirjoituksissa on siirrytty sähköiseen vastaamiseen. Myös kemiassa on otettu käyttöön sähköinen ylioppilaskoe. Koe suoritetaan niin sanotussa tutkintoverkossa, joka on muusta verkosta erillinen, itsenäinen tietoverkko.
Käytännössä koetilanteessa kokelas siis käynnistää koneensa ulkoisen USB-muistin avulla, jolloin hän siirtyy suoraan koneen käynnistyessä suorittamaan koetta. Kokelas vastaa kysymyksiin, ja vastaukset tallettuvat koetilanteessa koetilan palvelimelle sekä erilliselle varapalvelimelle. Palvelin on jatkuvassa yhteydessä kokelaiden tietokoneisiin ja ilmoittaa mahdollisista virhetilanteista viipymättä.